Ongelma

Mulla on vakava ongelma. Monet teistä varmaan tietää tunteen kun jää koukkuun johonkin tv-ohjelmaan. Mulle on käynyt just niin.

Pahinta on se, että se ohjelma on Serranon perhe. 

Ne jotka eivät ole perehtyneet tarkemmin tähän ohjelmaan, saavat nyt lyhyen perehdytyksen Serranon perheen perus ideaan: Lucia ja Diego menevät naimisiin ja heidän lapset edellisistä avioliitoista (Eva, Tete, Guille, Marcos ja Curro) tapaavat ja joutuvat asumaan saman katon alla. Samaan aikaan ongelmia aiheuttaa lapsien kaverit Raul, Chucky, Africa, Mustafa, Boltsi, Yoli ja Diegon veli Santiago, jonka kanssa he pitävät baaria ja heidän kaveri Fructuoso eli Fiti joka mokaa aina ja jonka vaimo on Candela, joka on Lucian paras kaveri.

Diegon pojat ovat outoja, yksi on wannabemuusikko, toinen on tuleva tertoristi ja kolmas on perheen ainoa täysjärkinen. Lucian tytöt on "täydellisiä", nättejä, fiksuja (ja usein myös ärsyttäviä). Jokaisessa jaksossa kaikki huuta päällekkäin espanjaksi ja mokailee.

Siinä se olikin silleen lyhyesti.

Mutta asiat voisivat olla huonomminkin. 

Voisin olla koukussa Salkkareihin.

Saara

Makujen maailma

Tajusin lomaillessani naapurimaassamme, että on olemassa jotain mitä Ruotsalaisilla on mutta meillä ei ole nimittäin VALMIITA LÄTTYJÄ JA HILLOA PAKETISSA eli mellisplättar med hallonsylt. Nerokasta.

Nerokasta.

Ja toinen juttu mitä täällä ei arvosteta tarpeeksi on nämä:

Kokosbollar nammmslurpsnamm...

Matkustamisen yksi parhaista puolista on ruokakaupassa käyminen, kaikki mehut ja jutut on paljon jännitävämpiä ulkomailla (ja Lidlissä).

Saara

Heippahei!

Olen ollut laiska. En ole kirjoittanut blogiin ihan liian pitkään aikaan, mutta ei jäädä kiinni siihen pieneen yksityiskohtaan. Millainen kesä teillä on ollut? Toivottavasti kiva, minulla ainakin on ollut. Olin riparilla, telttailemassa Gotlannissa, piknikillä, viime viikolla kokeilin koskenlaskua ja nyt olen mökillä. Ulkona on 12 astetta ja sadetta. Ihana ja kotoisa Suomen kesä.

Kesällä on kiva tehdä kesäjuttuja, haahuilla vähän siellä ja vähän täällä ilman suurempia suunnitelmia. Pahinta minusta on sellainen kun jo heti huhtikuussa alkaa hirveä hehkutus, että "summer 2013 will be the best ever!!<3" liibalaabalöö. Heti tulee hirveät paineet, että nyt meillä pitää olla niin hauskaa, että ei mitään rajaa. Tämä on viimeinen käsä joka tulee olemaan ja tätä kesää pitää sitten mummona muistella kiikkutuolissa. Ei mitään järkeä. Suurin osa hyvistä asioista tulee odottamatta ja suunnittelematta ja kesäoma on kuitenkin se noin kaksi ja puoli kuukautta eli noin kymmenen viikkoa eli noin 70 päivää. Kukaan ei jaksa valvoa läpi yön joka päivä tai riehua kaupungilla joka ilta. Tietenkin on aina kiva jos on hauska kesä ja jos tapahtuu ihania asioita.

Mutta mihin meillä muka on kiire, valmiissa maailmassa?

Saara

Elämä täynnä tekemistä...

Moi kaikki! On ollut niin kiire, etten ole ehtinyt edes miettimään blogiin kirjoittamsta, mutta onneksi nyt löytyi vapaa hetki. Ajattelin nyt kirjoittaa ihan vaan kuulumisia ja viimepäivien menoja.

 Eilen (perjantaina) koulu starttasi onneksi vasta 09.35 joten sain nukkua hieman pidempään kuin muina aamuina. Meillä oli perjaatteessa ihan normaali päivä, mutta minä ja Saara emme paljoon normaaleilla tunneilla ollutkaan, sillä me kuulumme koulun lehtikerhoon. Lehti menee painettavaksi ensi keskiviikkona ja meillä on ensiviikolla tet, joten jutut joka lupasimme joskus tehdä, pitää olla valmiita siihen mennessä. Juttuihimme tarvittiin paljon haastatteluja ja koska haastatteleminen oli jäänyt hieman viimetinkaan, mei käytimme koko koulupäivän siihen. Jäimme jopa hieman koulun jälkeenkin haastattelemaan. Illalla kävimme läpi perheeni kanssa kirpputoritavaroita (olemme menossa sunnuntaina myymään vanhoja lastenvaatteitamme ja lelujamme) sekä katsoimme Voice of Finlandia.
  Tänään lauantaina mulla on ollut vapaasäestys (piano) ja sitten me mentiin Helsinkiin kiertelemään. Etsin kevät-takkia ja farkkuja ja molemmat sain! JEE!!!!  Tän illan pitäis olla ihan rauhaisa. Huomenna on se kirppis ja muusta ohjelmasta en tiedä/muista. Ensiviikolla olen menossa äitini koululle tet:iin (työ elämään tutustuminen). Se on ala-aste. Katsotaan nyt mitää siitäkin viikosta tulee:D

♥:llä Iina

Miksi ihmiset tekevät blogeja

Mitä ideaa blogin kirjoittamisessa on? Mistä tietää että joku oikeasti lukee tätä?
Bloggerin sivuilla pystyy stalkkaamaan oman bloginsa lukioita, mekin näemme sieltä että tätä blogia on katsottu tasan 580 kertaa. Niiden tietojen mukaan näille sivuille on jostain syystä eksynyt myös kuusitoista amerikkalaista (tai sama amerikkalainen kuusitoista kertaa), 13 saksalaista, muutama espanjalainen ja joitain ranskalaisia ja venäläisiä. Näämme jopa että millä laitteilla blogia on katsottu, vaikka sillä ei ole mitään väliä.
 
  Valitettavasti bloggeri ei osaa kertoa sitä ainoaa asiaa mikä meitä kiinnostaa eli: Lukeeko tätä kukaan? Mistä me tiedämme että onko kukaan lukenut tätä vai ovatko kaikki vain vahingossa eksyneet tänne googlettaessaan esimerkiksi uutta kakkureseptiä pihajuhliin ja poistuneet heti huomattuaan, että täältä ei sellaista löydy?
Tietenkin jos ihmiset kommentoisivat jotain joskus niin tietäisimme että joku lukee tätä, mutta kuka nyt kommentoi koskaan mitään (en minä ainakaan). Sitä aina ajattelee että kyllä joku muu kirjoittaa jotain, ei minun varmaan tarvitse...

  Todennäköistä kuitenkin on että meidän aktiivisin lukija on joku kavereistamme (mooi🙋!)

Ny loppukevennykseksi laitan tähän kuvan  lastenvaunuista jotka ovat täynnä sipulia:

Merikävely

Minäpäs kävelin tänään merellä. Rakas äitini päätti että ulkona on niin hieno ilma, että sisälle jääminen olisi synti, joten suuntasimme auton kohti Helsinkiä ja menimme jäälle lenkille. Mitään huimaa urheilusuoritusta emme tehneet, heti puolen tunnin kuluttua istuimme vanhan tiilirakennuksen luona lähimmässä saaressa ottamassa aurinkoa. Aurinko oli lämmittänyt ihanasti tiiliseinää ja kiveä jolla istuimme, tuntui kuin olisin voinut sulaa siihen paikkaan. Sieltä harhailimme "vahingossa" lähimpään kahvilaan munkille.

Valokuvia sen sijaan sain otettua paljon.

 

Jalanjäljistä pystyimme päättelemään että emme olleet ainoita, jotka olivat retkeily tuulella.

 

Tuollakin oli joku hullu hiihtämässä. Joillakin ei vaan ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa.

 

 

Kuulemisiin!

 

<3:lla Saara

Tanssijasta juontajaksi

Moi kaikki!:D

Täällä mä kirjottelen taas pitkästä aikaa. En oo oikein keksinyt mitään kivaa aihetta, mutta nyt sellanen tuli vastaan.




Mä harrastan tanssia Keravan tanssiopistossa (suosittelen;)). Tällä tanssiopistolla on kolme isoa näytösta vuodessa - jouluna, tässä talvella ja keväällä. Mun ryhmä esiintyy/esiinty jouluna ja keväällä, joten ei siis nyt talvella. Koska en ollut ryhmän kanssa lavalla ja näiden näytösten teema oli Itämeri, mua ja yhtä mun tanssikaveria pyydettiin juontamaan näytökset (la ja su). Olin tänään juontamassa ja huomenna on vielä toinen näytös.
     
       Ku sinne lavalle meni n.500 ihmisen eteen ni kyllä jännitti. Kun me oltiin siellä jo pariin otteeseen juonnettu ni lava alkoi tuntumaan omalta eikä ääni värissy enään niin kovasti kuin alussa.
Se on mahtava tunne ku ihmiset taputtaa sulle (positiivisessa mielessä, eikä sillai ku tiputat tarjottimen ruokalassa...). Oon ollu monesti aikasemmin noissa näytöksissä, koska oon tanssinut nyt n.9 vuotta, mutta tanssimassa enkä puhumassa.
 
      Koska aiheena oli Itämeri, mulla ja mun kaverilla oli mustat vaatteet (niinku sukelluspuku) ja snorkkelit otsalla. Oltiin me varmaan ihan huvittava näky. Nolointa oli kun mä unohdin mun mikrofoonin kulisseihin ja me oltiin lavalla. Onneks sain lainattua mikin kaverilta omien vuorosanojen ajaks. Ja oikeestaan hasuka tilanne se kyl oli;D

   Mä suosittelen kaikille kiinnostuneille tanssia. Mun oma laji on nykytanssi ja se on tosi kivaa, hauskaa ja kehittävää. Esiintymiskokemukset on varmaan parasta kaikesta, oli se sitten tanssimista tai tanssin juontamista:D

♥:llä Iina


Ps. Hyvää syntymäpäivää Saara!!!! :DDDD:))))