Kun ulkona on liian kylmä

Te varmaa tiedätte miltä tuntuu, kun menee aamulla ulos ja ulkona on yksinkertaisesti liian kylmä. Talvella pimeällä tulee minusta tulee muutenkin vähän sellainen erakko, että tekee mieli vain olla ja kääriytyä peittoihin sohvalle ja katsoa nyyhkyleffoja. Mutta ei onnistu. Pitää herätä aamulla kukonlaulun aikaan, että ehtii kouluun.
Tässä pari päivää sitten hipoi pakkaslukemat kolmeakymmentä miinusastetta ja minä vaelsin kouluun puoli kahdeksalta aamulla (niin kuin aina) ja sitten vielä odotin tunnin alkua muiden kanssa ulkona, niin kuin ala-asteella aina odotettiin, koska tällä hetkellä meidä koulu on homeelta paossa parakeissa. Ei kiva. Tunto lähti varpaista kauan ennen kuin opettaja tuli avaamaan ovea.

Jos tästä paleltumisesta pitää jotain hyviä puolia etsiä, niin yksi niistä on että onneksi ei ainakaan ole kesä. Onhan se kesän lämpö ja aurinko ihanaa, mutta kylmällä säällä voi kuitenkin vielä laittaa lisää vaatteita, liian kuumalla säällä tulee jossain vaiheessa pisteeseen kun ei voi enään ottaa enempää vaatteita pois. Ja talvellakin on tavallaan aika kaunista ja kivaa, kun kaikki puut on kuurassa ja kimaltelee auringossa. Silti kesällä haaveillaa talvesta ja talvella kesästä ja keväällä syksystä ja syksyllä keväästä.
Tavallaan olisi helpompaa jos olisi aina tasaisesti lämmin keli ja tavallaan se olisi järkyttävän masentavaa. Näin kerran dokumentin televisiosta jossa austraalialaiset lapset "pulkkailivat" eli laskivat jäälohkareella alas vihreää nurmikkoista mäkeä ja kertoivat kuinka he eivät ole koskaan nähneet lunta. Se oli surullista.

Nyt yritän vain nauttia tästä jäisestä ilmastosta, koska tiedän jo valmiiksi että kun ensi kesänä kerrostaloasuntomme kuumenee saunaksi toivon vain että talvi tulisi äkkiä ja että ilmaston lämpeneminen olisi vain vitsi.

Kuulemisiin
❤:lla Saara

Maalaamisen taito

Moi kaikille munkin puolesta! Saara on kirjotellut tänne tähän asti, mutta eiköhän munkin ole korkea aika aloittaa. Tosiaan, kuten sanottu ei olla bloggailtu aikaisemmin joten alku tämäkin. Mutta nyt asiaan...

Mä, Saara ja yks meijän luokkakaveri ollaan innostuttu seinämaalaamisesta. Meillä on koulussa, valinnais kuviksessa, mahdollisuus maalata kuvia koulun seinille ja no me innostuttiin asiasta. Päätettii saman tien tehdä vähän suurempi projeksti, kuin vaan joku yks pikku kuva. Koulu on kaksikerroksinen ja portaikon alle jää pieni tila, jossa ei voi seistä suorin jaloin, mutta jonne mahtuu ihmisiä hengailemaan välkkien ajaksi. Ruvettiin ideoimaan, kunnes saatiin ajatus, että mehän tehdään pieni ns. "maailma" sinne portaiden alle. Maalauksen teemaksi tuli "Liisa ihmemaassa". Työnjako oli helppo: Saara piirsi lyijärillä kuvat, kun minä ja kaverimme Emppu maalasimme ja väritimme. Kun kaikki isot jutut oli saatu maalattua, jokainen sai piirtää ja maalata omia yksityiskohtia. Olen tosi ylpeä työstämme ja siitä kuinka paljon aikaa ja vaivaa työhön on käytetty. Meitä oli myös auttamassa muutaman kerran joku, kuten minun kaksi serkkuani kerran ja välillä muutama luokkakaverimme. Kiitos heille! Tässä nyt sitten muutama kuva työstämme:

Tämä projektimme ei ole vielä täysin valmis, mutta pyrimme saamaan sen pian valmiiksi.
Kivaa viikonjatkoa kaikille!!:DD


Iina

Maha rullalla

Vatsatanssi on hankalaa. Aloin käymään kansalaisopiston vatsatanssikurssilla, mikä oli hauskaa, mutta usein tuli sellainen olo opettajaa katsoessa, että ei tästä tule mitään. Melkein puolet tunnista käytettiin mahan pyörittämiseen ja läksyksi tuli löytää omat piileskelevät vatsalihakset. Seuraavana aamuna tuntui siltä kuin olisin nukkunut liian tiukka vyö päällä eli todennäköisesti vatsalihaksien metsästys ei mennyt ihan hukkaan.

Tunnilla tehtiin lantiolla kaiken laisia kahdeksikkoja ja ympyröitä, heilutettiin käsiä kaikkiin ilmansuuntiin ja tietenkin yritettiin pyörittää mahaa (paino sanalla yritettiin) ja se oli yllättävän hauskaa. Minä ainakin odotan ensi keskiviikkoa.

Saara

Kuva

Olen aina tykännyt ottaa kuvia, varsinkin kännykällä koska se on aina mukana toisin kuin kamera. Varmasti jollekin teistä on käynyt niin, että on esimerkiksi aivan mahtava auringonlasku ja kameraa ei löydy tai jollakin on tosi hauskat bileet mutta kukaan ei ottanut kameraa mukaan.

Tässä on joka tapauksessa kuva kotimatkalta:D

Moi kaikki (jos siellä on ketään)!

Aloitimme tässä nyt tämän blogin kirjoittelun, toivottavasti tästä tulee jotain. Meillä on ollut tässä viime vuosien aikana tekeillä monenlaisia projekteja, esimerkiksi muutama elokuva ja lehti (ja monta muuta juttua) ja lähes mikään niistä ei ole koskaan valmistunut, suurin osa on jäänyt vain hyviksi yrityksiksi. Sen takia tämä bloggausprojekti voisi onnistua, koska tämä ei oikein voikkaan tulla valmiiksi. Eipä ole kyllä ennen tullut kirjoiteltua blogia, mutta kerta se on ensimmäinenkin.
Joka tapauksessa ajattelimme laittaa tänne kaikenlaista hauskaa, koska meidän oli hankala keksiä mitään varsinaista aihetta josta molemmat olisivat niin kiinnostuneita, että voisivat kirjoittaa siitä ja kumpikaan ei halunnut tehdä täysin omaa blogia. Siitä syystä tästä blogista löytää valokuvia, tarinoita ja kaikkea muuta maan ja taivaan välistä! Ja niin kuin sanoin jo aikaisemmin, vaikka molemmat tykkäävät kirjoittaa, bloggaaminen ei kuitenkaan ole kummallekaan meistä kovin tuttua eli ei kannata hämmentyä jos jompikumpi/molemmat mokailevat vähän tässä alussa:)

Mahtavaa uutta vuotta kaikille, ottakaa rennosti ja pitäkää nuttura löysällä:D